Haastattelu Ulrica Johanssonin kanssa

Mitkä olivat OTIS-tutkimuksen tavoitteet?

 Tutkimuksen päätavoitteena oli vertailla pohjoismaista, vähemmän proteiini sisältävää, ruokavaliota sekä ruotsalaisten ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota pikkulapsilla sekä tutkia ruokavalion terveysvaikutuksia 4-18 kuukauden ikäisillä lapsilla.

Tarkastelimme lasten kasvua, kehitystä, ravitsemustilaa, kehonkoostumusta, ruokamieltymysten kehittymistä ja sitä miten vastaanottavaisia lapset olivat eri ruoille. Lisäksi seurasimme hedelmien ja vihannesten, sekä muiden elintarvikkeiden saantia ajan kuluessa.

 

Mikä sai sinut kiinnostumaan lasten täydennysruokavaliosta?

Olen työskennellyt lasten ravitsemusterapeuttina ja lasten terveyden parantaminen on minulle sydämenasia. Minua alkoi kiinnostaa, miten alkuajan ravitsemuksella voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia terveyteen. Lisäksi olin lukenut ja kuullut luentoja makupaletin kehittymisestä ja makuesittelystä pikkulapsilla ja näiden vaikutuksesta terveyteen myöhemmin elämässä. Tämän jälkeen heräsi kiinnostus monitieteellistä OTIS-tutkimusta kohtaan, jossa yhdistyy gastronomia, ravitsemus, lääketiede, ympäristö ja psykologia. Tämä sopi minulle hyvin, sillä ennen lasten ravitsemusterapeutiksi ryhtymistäni, olin valmistunut kokiksi, sekä suorittanut myös gastronomin tutkinnon Uumajan yliopistossa.

 

Mitä uutta tietoa OTIS-tutkimus tarjoaa?

Tutkimuksella on ensisijaisesti kaksi tavoitetta. Ensimmäinen on tutkia vähemmän proteiinia sisältävää pohjoismaista ruokavaliota ensin järjestelmällisellä makuannosten esittelyllä, jonka jälkeen nautitaan ruokia, kuten hedelmiä, marjoja, palkokasveja ja vihanneksia,

 jotka ovat pidemmällä ajalla hyväksi pikkulasten terveydelle. Toinen tärkeä tavoite oli arvioida elintarvikeviraston julkaisemia, neuvoloissa sovellettavia, ruotsalaisia, pikkulapsille suunnattuja ravitsemussuosituksia, joita tutkimuksen kontrolliryhmä noudatti.

Yksikään aiempi tutkimus ei ole arvioinut miten jaettu ohjeistus toimii ja kuinka se vaikuttaa lasten terveyteen. Lisäksi asetimme suositukset rinnakkain vertailtavaksi vähemmän proteiinia sisältävän pohjoismaisen ruokavalion kanssa. Tämä tarjoaa uutta yleistä tietoa sekä vähemmän proteiinia sisältävästä pohjoismaisesta ruokavaliosta, jonka ajattelemme olevan hyväksi lapsille ja ympäristölle, että miten kansallisesti jaettu ohjeistus toimii tänä päivänä.

Yksikään tutkimus ei myöskään ole koskaan aiemmin tutkinut pohjoismaisen ruokavalion vaikutuksia pikkulapsilla tai toteuttanut isoa tutkimusta, jossa olisi pidemmällä aikavälillä mitattu niin monia eri asioita lapsilta sekä heidän perheiltään. Voimme esimerkiksi tarkastella, kuinka erilaiset tekijät, kuten vanhempien koulutus tai saatu tuki, mahdollisesti vaikuttavat lasten terveyteen ja erilaisten ruokien nauttimiseen.

 

Millä tavoin uusi pohjoismainen ruokavalio eroaa nykyisistä suosituksista?

Yhtenä isona erona on, kuinka ruokavalio perustuu sesonginmukaisiin pohjoismaisiin, alueella kasvaviin ruoka-aineisiin, mikä avulla voidaan pienentää ilmastovaikutusta. Tämän vuoksi ruokavalio on linjassa myös YK:n asettamien globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Pohjoismainen ruokavalio korostaa kotimaisten marjojen, kasvisten, sienten, yrttien, juurten, palkokasvien, hedelmien ja kasviöljyjen kuten rypsiöljyn merkitystä. Aivan kuten kansalliset ravitsemussuositukset, myös pohjoismainen ruokavalio perustuu sekaruokavalioon, jonka tulisi sisältää paljon vihanneksia, hedelmiä, kuitua, kasvirasvoja, kalaa sekä vähemmän punaista lihaa, lihavalmisteita, suolaa, sokeria ja tyydyttynyttä ravaa. Pohjoismainen ruokavalio on hyvin samankaltainen kansallisten suositusten, mutta ennen kaikkea se korostaa pohjoismaisia paikallisia ja sesonginmukaisia ruoka-aineita yli tuontiruokien kuten banaanien, avokadojen tai mangojen.

Tämän lisäksi tiedämme aiempien tutkimusten pohjalta, että lasten ollessa hieman vanhempia, moni lapsista ei syö suositusten mukaisia määriä hedelmiä ja vihanneksia. Tässä haluaisimme mieluusti nähdä tapahtuvan kehitystä. Nämä ruoka-aineet sisältävät monia terveydelle edullisia yhdisteitä, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti terveyteen sekä ehkäistä kansansairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, tyypin 2 diabetesta ja ylipainoa.

 

Millä perusteella makuannosten eri hedelmät ja kasvikset (esim. nauris tai retikka) valittiin?

Makuannokset perustuvat pohjoismaiseen ruokavalioon, ottaen erityisesti huomioon, kuinka meillä pohjoismaissa on monia sellaisia ruoka-aineita, jotka sisältävät sekoituksen happamia ja kirpeitä makuja. 4-6 kuukauden ikäiset pikkulapset ovat usein vastaanottavaisempia näille jopa hieman vaikeammille mauille joutuessaan muutenkin kohtaamaan uusia makuja. Näitä haastavampia makuja ei välttämättä hyväksytä enää niin helposti myöhemmin, 1,5 vuoden iästä alkaen, jolloin lapset myös herkemmin kehittävät erilaisia pelkoja tiettyjä ruokia kohtaan.

Nykyään eniten annetaan makeita maisteluannoksia. Makeat maut ovat jo sikiövaiheessa opittuja, eivätkä vaadi harjoittelua. Sen vuoksi oli luontevaa käyttää tilaisuus hyväksi käyttämällä puolukkaa, tyrniä, karpaloa ja vadelmaa. Meillä oli ainutlaatuinen mahdollisuus käyttää näitä marjoja kehittämään ja laajentamaan lasten makumieltymyksiä, jotta he voisivat hyötyä siitä myöhemmin elämässä monipuolisemman, paljon hedelmiä ja vihanneksia sisältävän ruokavalion muodossa.

Vihannekset valittiin niin, että maistelu aloitettiin hieman helpommista mauista, kuten vihreistä herneistä, jotka ovat makeampia. Tämän jälkeen makuprofiilin vaikeusasetta nostettiin hieman karvaamman kukkakaalin avulla lopulta siirtyen nauriiseen ja valkoisen retikkaan. Jälleen kerran valinnat pohjautuivat pohjoismaisiin vihanneksiin, joissa oli myös hieman karvaita makuja. Yritimme tarjota juuri näitä makuja, jotta lapsi voisi kehittää laajemman makuprofiilin, mistä olisi hyötyä myös myöhemmin. Monet makutottumuksistamme kehittyvät aikaisin elämässä, jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Nämä makutottumukset säilyvät meillä aina aikuisikään asti. Ajattelimme myös, että esim. nauris olisi mukava ottaa mukaan myös opettaaksemme vanhempia sen alkuperästä, kuinka nauris on vanha pohjoismainen ruoka-aine.

 

Miten maisteluohjelman seuraaminen sujui perheiltä?

 Kun lapset aloittivat tutkimuksen, kukaan heistä ei ollut vielä kokeillut makuannoksia tai kiinteää ruokaa. Lapsia oli ainoastaan imetetty tai syötetty äidinmaidonkorvikkeella. Kun vanhemmat kokivat, että heidän lapsensa oli valmis makuannoksille, 4-6 kuukauden ikäisenä, saivat he meiltä makuohjelman/makuaikatalulun voidakseen aloittaa makujen opettelun niin kutsutun toistuvan makualtistuksen muodossa.

Vanhemmat saivat yhdeksän reseptiä kotitekoisten makuannosten valmistamiseen. Reseptit sisälsivät viisi erilaista pohjoismaista marjaa/hedelmää ja neljä erilaista pohjoismaista vihannesta. Reseptit oli valittu perustuen tutkimukseen, jonka olin tehnyt ennen väitöstutkimukseni aloittamista.

Perheet joutuivat hankkimaan kaikki tarvittavat raaka-aineet itse, valmistamaan kaikki soseet, pakastamaan ne ja ruokkimaan lasta päivittäin kolme kertaa päivässä, 24 neljän peräkkäisen päivän ajan. Jokaista makua tarjottiin kolme kertaa päivässä, kolmena peräkkäisenä päivänä, minkä jälkeen vaihdettiin aikataulun mukaisesti seuraavaan makuun. Vanhemmat joutuivat päivittäin täyttämään verkkolomakkeen, jossa kysyttiin, mitä makua lapsi oli saanut, kuinka monta testilusikallista lapsi oli syönyt tai oliko lapsi kieltäytynyt makuannoksesta. Lisäksi kysyttiin lapsen ilmeistä, oliko lapsi ollut iloinen, neutraali vai surullinen.

Kaiken tämän tekeminen päivittäin, melkein kuukauden ajan oli perheille todella työlästä, minkä vuoksi meillä oli myös suljettu Facebook-ryhmä, johon liittyminen oli vapaaehtoista. Facebook-ryhmässä meillä oli videoita, joissa valmistin kaikki makuohjelman reseptit sekä kerroin raaka-aineista. Minä ja tutkimuksen sairaanhoitaja vastasimme myös vanhemmilla heränneisiin kysymyksiin. Koimme, että useimmat ihmiset ajattelivat makuohjelman seuraamisen olevan hauskaa ja järjestelmällisesti tarjosivat makuannoksia rintamaidon ja/tai äidinmaidonkorvikkeen rinnalla.

Mistä tietää, että lapsi tykkää jostakin mausta, vaikka ei osaa vielä puhua?

He katsovat vanhempiaan ja aukovat suutaan uudelleen ja uudelleen, ja/tai kurottavat lusikkaa kohti tai tavuttavat itseään eteenpäin pöydän yli saadakseen lisää. Maun ollessa makea, lapset usein hymyilevät, mutta maun ollessa karvas tai hapan he saattavat irvistää, nyrpistää nenäänsä, rypistää otsaansa tai ravistella itseään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsi pitäisi mausta vaan että kyseessä on uusi kokemus ja jälkeenpäin he saattavat silti kurottaa kohti lusikkaa tai aukoa suutaan saadakseen lisää. Vanhemman on syytä olla valppaana lapsen ollessa utelias ja kiinnostunut, huolimatta siitä, että maku voi olla erilainen kokemus makeisiin verrattuna.

Jopa me aikuiset irvistelemme, kun syömme jotakin hapanta tai karvasta, mutta tämä ei tarkoita, ettemmekö pitäisi mausta. Tämä pätee myös lapsiin. Siksi pikkulapsia on helppo tulkita väärin. Toisin sanoen vaikeampi kirpeä tai karvas maku, jota ei ole vielä opittu, voi näyttäytyä vaarallisena tai huonona lapselle, mikäli vanhemmat kiinnittävät huomiota ainoastaan ilmeisiin, eivätkä havainnoi miten lapsi nielee tai kurottaa kohti lusikkaa tai kulhoa.  Makea maku saa useimmiten aikaan hymyn, jolloin vanhemmat kokevat tekevänsä oikein, kun taas happamat ja kirpeät maut saavat aikaan muunlaisia ilmeitä, joiden takia näiden makujen esittelyä monesti vältellään.

Mikä on mielestäsi kiehtovin tähän mennessä saatu tulos?

Osittain se, että makuohjelma sujui yleisesti ottaen niin hyvin ja että monet osallistujat onnistuivat siinä toivomallamme tavalla, huolimatta siitä, miten paljon työtä ohjelma perheille teetti. Lisäksi, kuinka päädyimme sellaiseen lopputulokseen, että 4,5-6 kuukauden ikäiset lapset selviävät kaiken tyyppisistä mauista, jopa nauriista, karpalosta, retikasta ja tynistä.

Ei ollut yhtään sen haastavampaa esitellä happamia tai kirpeitä makuja verrattuna makeampiin makuihin, kuten vihreisiin herneisiin tai omenaan. Lapset söivät yhtä paljon kaikkea eivätkä kieltäytyneen sen enempää mauista, jotka olivat happamia tai karvaita. Tämä tukee aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan 4-6 kuukauden ikäiset pikkulapset ovat hyvin suvaitsevaisia hyväksymään kaikenlaisia makuja ollessaan tämän ikäisiä.   

Olemme olleet erittäin ylpeitä, että hypoteesimme vastattiin. Toisin sanoen ne lapset, jotka noudattivat pohjoismaista ruokavaliota, söivät enemmän hedelmiä, marjoja, juureksia ja vihanneksia kaikissa ikäryhmissä (9-18 kuukautta) verrattuna kontrolliryhmään, joka noudatti ruotsalaisia pikkulasten ravitsemussuosituksia. Lapset, jotka olivat pohjoismaisessa ryhmässä eivät syöneet lähes ollenkaan tuontihedelmiä tai -vihanneksia. Se, että lapset syövät enemmän hedelmiä ja vihanneksia on tärkeä löydös siksi, että se tarkoittaa myös kestävämpää ruokavaliota, joka on hyväksi ympäristölle ja planeetalle.

 

Kerro meille yhteistyöstä Semperin kanssa?

Yhteistyö on ollut antoisaa ja jännittävää. Olen saanut olla mukana vuodesta 2013 asti tutkimuksen suunnittelussa ja sittenmin toteutuksessa. Pidän ajatuksesta, että me kaikki yritämme tehdä jotain parantaaksemme lasten terveyttä ja kuinka hyödymme toistemme osaamisesta.

Mielestäni on tosi hienoa, että moni haluaa valmistaa vauvanruokansa itse, mutta tarvitsemme myös, että markkinoilla on hyviä tuotteita. Näin meillä on sekoitus kaikkea, mitä tarvitaan. Olen saanut tukea Semperiltä ja he ovat antaneet tilaa ideoilleni. Lisäksi olen saanut oppia paljon siitä, miten asiakkaisiin/perheisiin yhteydessä olevan markkinointiosaston toiveet ohjaavat tuotekehittäjien raaka-aineiden valintaa ja reseptien kehittämistä. Lisäksi olen vieraillut Götessä sijaitsevassa tuotantolaitoksessa, jossa osa Semperin tuotteista valmistetaan. Olen mielelläni jatkossakin mukana lastenruokien tuotekehityksessä ja olen ylpeä ollessani osa tätä yhteistyötä.

 

Mihin toivot tulosten johtavan?

Toiveita on useita; että tulokset muodostavat perustan selkeille ohjeille ja suosituksille kiinteiden aloittamisesta pikkulapsilla. Tarvitaan vielä lisää näyttöön perustuvia tutkimuksia, jotka voivat esimerkiksi vahvistaa löydöksemme. Toivon myös, että tulokset johtaisivat siihen, että neuvolat voisivat tarjota vanhemmille monipuolisempaa tukea, esim. ravitsemusterapeutteja, jotka työskentelevät ruokien esittelyn tai ruoista kieltäytymisen parissa.

Tarvitaan myös lisää hyviä vauvanruokareseptejä pikkulapsille. Havaitsimme tämän tutkimuksessa vanhempien kertoessa, miten he kaipaavat käytännönläheisempää ohjeistusta esim. siihen, miten makuannosten kanssa toimitaan. Meillä on monta hyvää reseptiä tutkimuksesta, jotka toivottavasti voimme julkaista tulevaisuudessa tarjoten useammille ihmisille pohjoismaisia vauvanruokareseptejä. Vauvanruokia on myös kehitettävä siten, että niistä löytyy suurempi valikoima happamia ja karvaita makuja pikkulapsille.