Raudansaannin tärkeys

Pikkulasten raudanpuutetta vastaan taistelemista on pidetty kansainvälisesti pitkään hyvin tärkeänä siksi, että se liittyy selvästi neurologisen kehityksen häiriöihin (1). Viime vuosina on saatu lisää tietoa Suomen ehkä suurimmasta raudanpuutteen riskiryhmästä – pienipainoisina syntyneistä lapsista.

Välttämätön rakennusaine

Rauta on elimistön kaikille soluille välttämätön mineraali. Suurin osa raudasta kuluu hemoglobiinin ja myoglobiinin rakentamiseen, ja näiden päätehtävänä on osallistua hapen kuljettamiseen. Toinen, suhteellisen suuri osa raudasta on sitoutuneena varastoproteiini ferritiiniin, ja tämä voi toimia puskurin tavoin. Hemoglobiiniin, myoglobiiniin ja ferritiiniin sitoutuneen raudan lisäksi rautaa on myös joukossa tärkeitä proteiineja, jotka ovat välttämättömiä kasvulle ja aineenvaihdunnalle elimistön kaikissa kudoksissa. Tämä pieni ns. kudoksiin sitoutunut osuus on vain pari prosenttia koko elimistön raudasta, mutta se on aivan välttämätön varsinkin keskushermostojärjestelmälle. Jo lievän tai kohtalaisen raudanpuutteen uskotaan vaikuttavan aivoihin haitallisesti, ja haasteena onkin tämän raudanpuutteen tunnistaminen, ehkäisy ja hoito (2). Yhteyttä on yritetty todistaa lukuisilla ihmisillä tehdyillä kliinisillä tutkimuksilla. Niissä on saatu selviä viitteitä siitä, että ensimmäisen elinvuoden raudanpuutosjakson ja myöhempien neuropsykologisten toimintahäiriöiden välillä olisi yhteys (3).

Raudan riskit

Kun ajatellaan raudanpuutteen mahdollisia riskejä ja pienten lasten suurta raudan tarvetta, voisi olla houkuttelevaa antaa kaikille hyvien rautavarastojen varmistamiseksi reilusti rautalisää tai tuotteita, joihin sitä on lisätty. Rautaan liittyy kuitenkin myrkytyksen riski, ja sillä on voimakas hapettumista edistävä vaikutus. Elimistö ei myöskään pysty poistamaan ylimääräistä rautaa. Rautalisistä on tehty paljon tutkimuksia sekä lasten raudanpuutosanemian hoitamiseksi että ennaltaehkäisevänä toimena. Tulokset ovat vaihdelleet. Lisät ovat vaikuttaneet myönteisesti tai eivät lainkaan, mutta myös kielteisiä vaikutuksia on esiintynyt, kuten kasvun hidastumista ja infektioriskin lisääntymistä. Kohderyhmän valinta vaikuttaa ratkaisevan tärkeältä. Rautalisään liittyy väistämättä riskejä, jos sitä annetaan niille, joilla puutosta ei esiinny (4).

Pienipainoisena syntyneet lapset – suurin riskiryhmämme?

Pienipainoisena syntyneet lapset kasvavat syntymänsä jälkeen suhteessa nopeammin kuin normaalipainoiset lapset. Kun syntymähetken rautavarastot ovat lisäksi joskus pienemmät, tämä tarkoittaa, että synnynnäiset rautavarastot loppuvat jo 2–4 kuukauden iässä ennen kuin lapsi saa rautaa ravinnosta. Rautalisää on suositeltu siksi jo vuosien ajan ennenaikaisesti syntyneille ja pienipainoisille vauvoille. Mahdollisia riskejä ajatellen on ollut epäselvää, kenelle rautalisää tulisi antaa ja millaista annosta ja miten pitkään. Raja on ollut kaikkein epäselvin kaikkein yleisimmän pienipainoisten lasten ryhmän kohdalla. Siihen kuuluvat lapset, jotka ovat syntyneet vain vähän tavallista pienipainoisempina. Kutsumme lievästi pienipainoisiksi lapsiksi vauvoja, joiden syntymäpaino on 2 000–2 500 g.

JOHN-tutkimus

Tutkiaksemme tarkemmin lievästi pienipainoisia lapsia käynnistimme keväällä 2004 tutkimuksen Uumajan yliopistossa ja Karoliinisessa instituutissa. Tutkimukseen osallistui 285 lasta, joiden syntymäpaino oli 2 000–2 500 g. Syntymäpainonsa lisäksi lapsilla ei ollut diagnosoitu mitään kroonista sairautta, eikä heitä ollut hoidettu verensiirroin eikä rautalisin. JOHN-tutkimus on satunnaistettu kaksoissokkotutkimus. Lapset, jotka olivat syntyessään marginaalisesti pienipainoisia, satunnaistettiin kuuden viikon iässä kolmeen rautalisäryhmään: 0 mg/kg/vrk (lumevalmiste), 1 mg/kg/vrk ja 2 mg/kg/vrk. Rautalisä annettiin tippoina aamuisin ja iltaisin. Rautalisää annettiin kuuden viikon iästä kuuden kuukauden ikään asti.

Lisääntynyt raudanpuutteen riski

JOHN-tutkimuksen tulokset on esitelty useissa tieteellisissä artikkeleissa. Totesimme ensimmäisessä vuonna 2010 julkaistussa artikkelissa, että kolmanneksella (36 %) lumevalmistetta saaneista lapsista oli raudanpuutetta kuuden kuukauden iässä. Noin yhdellä kymmenestä oli lisäksi raudanpuutosanemia, mikä on tavallisesti harvinaista siinä iässä. Emme havainneet mitään merkkejä siitä, että rautatipoilla olisi ollut sivuvaikutuksia. Vanhemmat raportoivat vatsakipuja, kovaa ulostetta ja infektiotauteja yhtä paljon kaikissa kolmessa ryhmässä (5).

Käytösongelmien riskitekijä

Totesimme vuonna 2013 julkaistussa ja runsaasti huomiota saaneessa seurantatutkimuksessa, että rautalisää saaneilla lapsilla oli vähemmän käytösongelmia ennen kouluikää. Havaitsimme usein käytetyn käytösongelmien kyselyn (Child behavioral checklist) avulla, että ilman rautalisää jääneillä lapsilla oli kolminkertainen riski käytösongelmiin muihin verrattuna. Tulos oli yllättävä, koska käytösongelmiin voi olla hyvin monta eri selitystä. Tutkimus tukee sitä hypoteesia, että vauvaiän lievä tai kohtalainen raudanpuute voi vaikuttaa aivoihin pitkäaikaisesti, ainakin käytöksen osalta (6).

Sopiva rautalisän määrä

Maaliskuussa 2015 julkaistiin vielä yksi JOHN-tutkimuksen seurantatulos. Tutkimme rautalisän pitkäaikaisia vaikutuksia lasten kasvuun ja rauta-arvoihin. Havaitsimme, että kahdentoista kuukauden iässä (kuusi kuukautta rautatippojen lopettamisen jälkeen) rautalisää saaneiden lasten rautavarastot olivat edelleen merkittävästi paremmat (7). Aiemmin rautalisää saaneilla lapsilla raudanpuute oli hyvin harvinaista, ja tulkitsimme tuloksia niin, että oli hyvä ja luultavasti myös riittävä aika antaa rautalisää kuuden kuukauden ikään asti. Se suojaa lapsia vielä toiset kuusi kuukautta todennäköisesti riittävän suuren varaston ansiosta, ja lisäksi lapsi voi saada rautaa ruuasta.

Onko varhaisella rautalisällä merkitystä vauvaiän jälkeen?

JOHN-tutkimuksen viimeisenä askelena tutkitaan lasten neurologista kehitystä seitsemän vuoden iässä. Tarkoituksenamme on tutkia näistä analyyseista sitä, voiko suhteellisen lyhytaikainen varhaisessa vauvaiässä annettu rautalisä vaikuttaa myönteisesti aivojen toimintaan kouluiässä. Ensimmäiset alustavat analyysit on esitelty kansainvälisessä ESPGHAN-kongressissa Amsterdamissa toukokuussa 2015. Pystyimme osoittamaan, että rautalisällä on pysyviä myönteisiä vaikutuksia käytöshäiriöiden suhteen. Tulokset tullaan analysoimaan yksityiskohtaisesti, mutta alustavat löydöt vahvistavat sitä, miten tärkeä asia vastasyntyneiden oikea ja yksilöllisesti räätälöity ravitsemus on erityisesti raudan osalta.

Lähteet

1. Iron deficiency anaemia: Assessment, prevention and control. A guide for programme managers. Geneva: World Health Organization; 2001 [cited 2009 May 28].
2. Lozoff B. Early iron deficiency has brain and behavior effects consistent with dopaminergic dysfunction. The Journal of nutrition. 2011 Apr 1;141(4):740S–746S.
3. Lozoff B, Beard J, Connor J, et al. Longlasting neural and behavioral effects of iron deficiency in infancy. Nutrition reviews. 2006 May;64(5 Pt 2):S34-S43; discussion S72–S91.
4. Berglund S, Domellof M. Meeting iron needs for infants and children. Current opinion in clinical nutrition and metabolic care. 2014 May;17(3):267–272.
5. Berglund S, Westrup B, Domellof M. Iron supplements reduce the risk of iron deficiency anemia in marginally low birth weight infants. Pediatrics. 2010 Oct;126(4):e874–e883.
6. Berglund S K, Westrup B, Hagglof B, et al. Effects of Iron Supplementation of LBW Infants on Cognition and Behavior at 3 Years. Pediatrics. 2013 Jan;131(1):47–55.
7. Berglund S K, Westrup B, Domellof M. Iron supplementation until 6 months protects marginally low-birth-weight infants from iron deficiency during their first year of life. J Pediatr Gastroenterol Nutr. 2015 Mar;60(3):390–395.